perjantai 31. heinäkuuta 2015

Ei mikään nirppanokka

Vihdoin kesäkurpitsaa riittää herkutteluun. Ja myös naapureille jaettavaksi. Kesäkurpitsa ei näköjään ole mikään nirppanokka kelien suhteen.
Lisää asiaa kesäkurpitsasta Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.


Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin, osa 2

Kesähuoneen keittiöpuutarha rakennettiin tämän vuoden toukokuussa. Strömsön kasvulaatikot olivat passelin kokoisia kesähuoneen kylkeen, pienehköön tilaan. Laatikoiden avulla keittiöpuutarhasta sai nopeasti valmiin näköisen, hallitun kokonaisuuden. 
Tykästyin kovasti laatikoiden mustaan sävyyn. Strömsön kasvulaatikoista on saatavilla neljä eri väriä: musta, harmaa, valkoinen ja maalaamaton. Käsittelin laatikot Osmo Color EcoGarden öljyllä, sävyllä hiili. Se syvensi hienoa sävyä entisestään.
Palattuamme mökkilomalta kotona odottivat kasviksia pursuavat laatikot! Kahdessa etummaisessa viljelylaatikossa on kaksi kehikkoa päällekkäin, takana olevissa kolme. Multatilaa on siis reilusti. Kasvit viihtyvät laadukkaassa pussimullassa ja kastelun tarve on syvässä laatikossa vähäisempää.
Minulla on jonkin sortin pakkomielle ruukutuspöytiin. Tykkään siitä, että työskentytaso on käden ulottuvilla ja pitkin puutarhaa vaeltavat työkalut (ja kahvikupit) ovat edes jotenkin hallittavissa. Tämä työtaso on sekin Strömsö-tuote. Lisää puutarhamme neljästä työpöydästä voit lukea täältä.
Vanha puulaatikko sai uuden elämän työkalujen ja ruukkujen säilytyspaikkana. Appiukko pelasti lootan varmalta tuholta, tulenlieskoilta. Olen positiivisen toiveikas pedanttisen appiukon suhteen. Vuosien hienovaraisen piilokoulutuksen jälkeen appiukon sisäinen Romu-Roope on nimittäin löytymässä. Emme ehkä ihan vielä kiertele kirppiksiä ja huutokauppoja yhdessä, mutta miniä on jo saanut monta "koinsyömää" aarretta!

* Strömsö yhteistyöpostaus

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Epäkesä

Juttelin hiljattain paikallisen puutarhamyymälän työntekijän kanssa. Hän sanoi kuvaavasti, että tänä vuonna on ollut epäkesä. Vielä viime viikolla odottelin kunnon kesää alkavaksi, kunnes tajusin, että heinäkuu on muuttumassa elokuuksi ihan näinä päivinä! Karmiva havainto. 
Aamuisin kasvihuoneeseen kävellessä sen huomaa parhaiten. Aurinko paistaa eri tavalla (silloin kuin paistaa) ja ilmassa leijuu lähestyvän syksyn fiilis. 
Kesäkuussa annoin jossakin vaiheessa periksi hyvän kelin kyttäämiselle. Uskoin auringon ja helteiden joka tapauksessa hellivän heinäkuussa. Aurinkotuoli on ollut lähinnä vitsi. Eipä ole tarvinnut kannella pehmusteita ees taas.
Kesä ei oikein edes alkanut ja kohta se jo kääntyy loppua kohden. Vaikka kuinka tekisi mieli pyristellä vastaan, on hyvä alkaa varustautua tulevaan syyskauteen. 
Itse olen innokas kevätlannoittaja, mutta syyslannoitus osuu usein yksiin puutarhaväsymyksen kanssa. Syyslannoitus tulee kuitenkin tehdä, sillä se parantaa monivuotisten kasvien talvenkestävyyttä ja lisää seuraavan vuoden kukintaa ja satoa. Syyslannoituksen voi antaa koristekasveille heinä-syyskuussa ja hedelmäpuille sekä marjapensaille heti sadonkorjuun jälkeen. Eli hyvissä ajoin ennen lepokauden alkua, jotta kasvit ehtivät käyttää ravinteet hyödykseen.
Sain Kotipuutarha-lehdeltä arvottavaksi Biolan Syyspanoksia. Lannoitejauhe  on luomuravinne puiden ja pensaiden syyslannoitukseen ja se on pakattu biohajoavaan pikariin. Se on helppo ja siisti annostella. 
Kolo puun juurelle, biohajoava pikari koloon, pikarin kansi rikki, kastelu ja maa-aines takaisin päälle. Syyslannoitus kannattaa tehdä sadesäällä, silloin lannoitus alkaa vaikuttaa heti.
Biolan Syyspanos -pakkaus sisältää 6 pikaria. Pakkauksessa on tarkat ohjeet lannoitteen käyttöön ja annosteluun. Paketissa suositeltiin kolmea panosta per puu. Lähdin heti soveltamaan ja laitoin vain yhden panoksen tänä kesänä istutetuille rusokirsikalle sekä Pepi-päärynälle. 
Vanhemmille puille sitten suositusten mukaan. Voit lukea lisää syyslannoituksesta Biolanin sivuilta täältä.

Ja sitten arvontaan! Kymmenen onnekasta voittaa itselleen paketin Biolan Syyspanoksia. Voit osallistua arvontaan seuraavasti:

* Jätä viesti tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki!

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi tilapäivityksen alle.

* Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy elokuun alussa, eli maanantaina 3.8.2015 klo 24.


Onnea arvontaan ja AURINKOISTA heinäkuun loppua!

* Edit. Arvonta on päättynyt


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Huhuu, löytyykö?

Nyt huhuillaan Outia
Osallistuit kesäkuussa blogiarvontaani tällä kommentilla:
Arvonnassa mukana kahdella arvalla :)
Onnetar suosi sinua ja voitit itsellesi vuoden kauneimman puutarhakirjan, Lavatarhurin! Olen laittanut sähköpostia blogistasi löytyvään osoitteeseen pari viikkoa sitten. Laitathan osoitetietosi minulle mahdollisimman pian sähköpostiini kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan palkintosi matkaan. 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! 

perjantai 24. heinäkuuta 2015

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin

Sain "Nyt ja ennen" -postauksen yhteydessä kysymyksiä laatikkopuutarhastamme. Uudistimme tänä kesänä keittiöpuutarhamme vanhimpia laatikoita. Uudet viljelylaatikot tehtiin huoltovapaasta Accoya-puusta.
Novewoodsin maahantuoma Accoya on säänkestävää ja erittäin pitkäikäistä, täysin myrkytöntä ekologista puuta. Accoya antaa puulle lahoamattomuustakuun: maan sisällä tai vedessä käytettynä takuu on 25 vuotta, maan päälle tulevissa rakenteissa takuuaika on 50 vuotta.
Accoya käsitellään etikalla, eli se on täysin myrkytöntä. Myrkyttömyyden ja poikkeuksellisen kestävyyden takia tuote sopii erityisen hyvin keittiöpuutarhaan ja mullan voi halutessaan levittää suoraan puuta vasten.  Accoyan etikkakäsittelystä sekä muista ominaisuuksista voit lukea lisää Novewoodsin sivuilta täältä.
Keittiöpuutarhassamme on vihdoin päästy sadonkorjuun makuun. Ensimmäiset avomaankurkut ja kesäkurpitsat on syöty, retiisiä on ehditty kylvää jo toinen satsi, mansikat kypsyvät hiljalleen. Ei satoa vielä ihan ikkunoista ja ovista tule, mutta hyvä alku kuitenkin! Tarkempaa tietoa sekä kuvia keittiöpuutarhan uudistuksesta löytyy täältä

* Postaus toteutettu yhteistyössä Novewoodsin kanssa

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesälahja

 Meitä odotti mökillä kesälahja.
Appiukko oli nikkaroinut alamökkiin eli nukkuma-aittaamme parven!
Olihan tästä toki puhuttu jo pitkään, mutta minun ja mieheni "kattellaan kattellaan" -menttaliteetillä asiat ei toteudu kovin vauhdikkaasti.
Ohjelmointipäällikkö pääsi eroon matkasängystä ja koululainen muutti korkeuksiin. 
 Voi sitä riemun määrää!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

torstai 16. heinäkuuta 2015

Virtapiikkejä ja häpeäpilkkuja

Viime postauksessa kertomani ystäväporukan tapaaminen sujui ihanan tuttuun tapaan. Kahden päivän ja yhden yön aikana ehdittiin käydä läpi elämän iloja ja suruja, pohdiskella mennyttä ja tulevaa, muistella ja suunnitella. Vaikka yöunet jäivät vähiin, tapaaminen antoi valtavasti energiaa. Kotona hyödynsin virtapiikin istutuspuuhiin.

Minulla on paha tapa hamstrata kasveja, pieniä ja suuria, jotka sitten joutuvat odottamaan istutusta ties miten kauan. Tässä yksi syy, miksi pihastamme löytyy ainoastaan sitkeitä sissejä, ei herkkähipiäisiä harvinaisuuksia. Päärynäpuu Pepi sai nyt nauttia ystäviltäni saamasta energiasta ja pääsi vihdoin multiin.
Tonttimme yksi sivu rajoittuu kunnan viherkaistaleeseen. Tuo sivu-takaosa pihaamme, "jämäpenkiksi" kutsumamme alue, on ollut jo pitkään häpeäpilkkuni. Siellä kasvaa vähän mitä sattuu, vähän miten sattuu. Alue ei näy sisälle taloon eikä oleskelualueillemme. Sammaloituneen ja rikkaruohottuneen penkin kasvojen kohotus lienee ensi kesän pääprojekti. 
Tontin sivusta on myös ainoa väljempi alue, joten Pepi pääsi Pilvikirsikan viereen. Huomatkaa, että istutuskuoppa ei ollut tällä kertaa pyöreä! Kerroin aikaisemmin täällä, miten puut tulisi istuttaa kulmikkaaseen kuoppaan, sillä juuret kuulemma lähtevät aina hakeutumaan kohti kulmia. Kun puun nostaa pois ostoruukusta, juuret ovat usein kiertyneet juuripaakun ympärille. Ja sama kiertyminen jatkuu pyöreässä kuopassa. Istutusvaiheessa juuria voi hellästi irrotella toisistaan tai viiltää juuripaakkua pinnallisesti puukolla. Näin juurikasvusto kiihtyy ja juuret tunkeutuvat kulmikkaan istutuskuopan seinistä reippaasti eteenpäin.
En tullut mitanneeksi kuoppaa, ajatuksissani kuvittelin sen kyllä suuremmaksi. Äärimmäisen tarkan mallailun jälkeen valikoitunut paikka osoittautui savisen tonttimme kivisimmäksi kohdaksi ja kaivausinto lopahti lyhyeen. Pienestä ulkonäöstään huolimatta kuoppaan upposi kolme säkkiä multaa, joten toivon sen riittävän.
Luin täältä, että liika kosteus maassa haittaa päärynän kasvua ja talvehtimista, ja tiivistä savimaata tulisikin keventää. Ennen mullan lisäämistä kuohkeutin savijöötiä paikallisesta K-raudasta hakemallani lecasoralla. Toivottavasti istutustoimenpiteeni olivat riittävät ja pääsen vielä joskus nauttimaan ihanan makeista päärynöistä naapurini tapaan.
Naapurin päärynöitä, syyskuu 2014
Vielä viimeinen multalisäys kuopan pinnalle, kulmikkaan kuopan kanttaaminen pyöreäksi ja kuorikate päälle. Sitten on taas yksi homma hoidettu!

* Yhteistyöpostaus, toteutettu K-raudan kanssa

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Täältä tullaan!

Vuosittainen ystävätapaaminen, se alkaa aivan kohta! 
Tuhansien kilometrien välimatka unohtuu, kun taas tapaamme kasvokkain. 
Jutut jatkuvat luontevasti siitä, mihin viime kerralla jäätiin. 
Luvassa siis tauotonta puhetta, naurua, herkuttelua ja rentontoumista.
Kaikki kuvat via Pinterest

Elämän eliksiiriä!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Mökkifiiliksissä

Kulunut kesä ei ole varsinaisesti suosinut terassilla oleskelua. Kesähuone sen sijaan on ahkerassa käytössä.
Olemme syöneet siellä monet ateriat, esikoinen tykkää viettää aikaa pihamökin suojissa ystäviensä kanssa. Kahvihetki kesähuoneen mökkitunnelmassa on ihanan rentouttava. Ei näy tiskipöydän kaaos, ei pyykkivuoret. Ikkunastakin voi valita katseltavakseen sen valmiimman puolen puutarhaa.
Kesähuoneen raukeasta tunnelmasta huhuilen Lavatarhuri-kirjan onnellista voittajaa. Ääntenlaskun ja arvonnan jälkeen onni suosi:

Arvonnassa mukana kahdella arvalla :)

Lämpimät onnittelut Outi ihanan puutarhakirjan voitosta! Laitatko minulle yhteystietosi osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan palkintosi postiin.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja suloista sunnuntain jatkoa!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Nurkan takana

Olen aikaisemmin kertonut, miten meillä on vallattu oikeastaan kaikki vapaa tilaa hyötypuutarhalle.
Varastorakennuksen taakse jää kapea kaistale, jossa säilytetään puutarhatyökaluja, kottikärryjä, heinäseipäitä, puulaatikoita yms. Rakennuksen takaseinä on varsin aurinkoinen ja lämmin (ainakin useimpina kesinä), joten olen kasvattanut siellä onnistuneesti muun muassa maissia, tomaattia ja koristekurpitsaa. 
Kasvatusalustat (kasvusäkit, ruukut ja laastipaljut) on nostettu kuormalavojen päälle. Ruukutuspöytä on sopivasti käden ulottuvilla, varaston päädyssä.
Kasvihuoneessa esikasvatettu avomaankurkku Marketer pääsi GreenCare GroBiootti Kasvumaa -säkkiin ensimmäisenä, kesäkuun alkupuolella. Tuolloin seinustalla olevassa laatikossa, lasikannen alla, kesäkurpitsan taimet olivat vielä esikasvatuksessa. Erityisesti ruukkukasvatukseen kehitetty kesäkurpitsa 'Patio Star F1 Hybrid' pääsi säkkiin seuraavana. 

GroBiootti Kasvumaa on käyttövalmis kasvualusta, jossa kasvuvoimaa riittää pitkään luonnonmukaisen lannoituksen ansiosta. Se sopii sekä höytykasvien kasvattamiseen että kesäkukille.
Seinustapuutarhan viimeiset kasvit istutettiin vasta aivan kesäkuun lopussa. Avomaankurkkujen ja kesäkurpitsan lisäksi siellä kasvaa nyt neljää erilaista tomaattia, koristekurpitsaa, ufokurpitsaa sekä viimeisimpinä istutetut munakoisot. Ne närkästyivät helteistä, mutta eivät ole myöskään pitäneet viileästä. Sattuipa sopiva kesä munakoiso-ensikertalaiselle...
Kesäkurpitsa näyttää kuitenkin viihtyvän mainiosti.
Myös avomaankurkku on kukkinut jo jonkin aikaa.
Välillä usko kesäkeleihin meinaa olla koetuksella. Mutta pakkohan tämän on vielä iloksi eli sadoksi muuttua!


* GreenCare yhteistyöpostaus

Ps. Jos tulevan sadon näyttävyys epäilyttää, kannattaa osallistua vuoden kauneimman puutarhakirjan Lavatarhurin arvontaan täällä. Mukaan ehtii lauantai-iltaan asti.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kesäiltana

Esikoisen ollessa pieni, halusin oppia neulomaan. Kutsuin koolle naapurin naiset ja pistimme pystyyn ompelukerhon. Silloin tuo oli melkoinen henkireikä pienten lasten äideille. Kerran viikossa kokoonnuimme porukalla kutomaan, parsimaan, silittämään, herkuttelemaan ja ennen kaikkea parantamaan maailmaa.
Sittemmin on palattu töihin, muutettu toisaalle, tiet ovat vieneet ketä minnekin. Pari kertaa vuodessa saamme porukan kasaan ja silloin istumme iltaa pitkän kaavan mukaan. Nämä tapaamiset ovat siitä ihania, että ne eivät vaadi kummoisia valmisteluja. Pääasia on kuulumisten päivittämisessä pienen napostelun lomassa. Käsityöt ovat vaihtuneet skumppaan ja viikoittainen höyryjen purkaminen iloiseen jälleennäkemiseen.
Kesähuone tarjosi otolliset puitteet sateiseen kesäiltaan. Pientä ja näppärää purtavaa, kuohuvaa, kukkia puutarhasta, illan pimetessä kynttilöitä. 
Vaikka ilta venähti pitkälle yön puolelle ja lapset eivät aamuisin armoa tunne, oli mieli seuraavana päivänä ihanan virkistynyt ja kevyt. Olen mahdottoman onnellisessa asemassa, sillä olen viime aikoina saanut nauraa vedet silmissä, jalat ristissä ja vatsalihakset krampissa. Tiedättekö, sellaista naurua, kun vatsaan koskee ja on pakko taipua kaksinkerroin. Kun ei saa happea ja kaveri vieressä nauraa katketakseen. Kun et saa sanaa suusta ja toinen ymmärtää silti, mitä yrität sanoa. Ja nauru sen kun lisääntyy. 
Välillä sitä havahtuu, ettei ole nauranut kunnolla pitkään aikaan, oikein vatsanpohjasta asti. Onneksi tänä kesänä vatsalihakset ovat saaneet kyytiä!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Projektia pukkaa

Teen joka kesä saman virheen. Aloitan maalausprojektin todetakseni ensivetojen jälkeen, että maalisuti ja minä emme oikein ole kavereita. Tänä vuonna kuningasideani oli sutia todella kulahtanut "valkoinen" (joidenkin mielestä jo kaatopaikkakuntoinen) penkkimme viljelylaatikoista ylijääneellä EcoGarden öljyllä. 
Projektin eteneminen ei ollut lasten korville sopivaa, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Penkki on nyt kieltämättä ryhdikkään näköinen ja sopii hienosti terassikatokseemme. Elhon Pure Cone sarjan upeat mustat kukkaruukutkin ovat kuin piste i:n päälle. Nämä ovat siitä ihania, että vaikka ruukut ovat näyttävän kokoisia, ne ovat iskunkestävää muovia ja erittäin keveitä siirtää.
Ainoa viheliäs puoli kuningasideassani tietenkin oli, että nyt koko kalusteryhmä pitäisi sutia. Tällä hetkellä rikkinäistä pöytää peittää joulun alennusmyynneistä ostettu Anno-pöytäliina. Pitänee passittaa mies ja lapset jaloista, ja pyytää naapureilta anteeksi jo etukäteen. Luvassa siis maaliroiskeita ja ärräpäitä!


* elhon ruukut saatu yhteistyön kautta.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Saako väsyä?

Mies sanoo minua kesätytöksi. Olemukseni kuulemma muuttuu silmissä vihertyvän kevään myötä. Ryhtini paranee, kasvoni alkavat loistaa, pärjään vähemmällä unella ja ruoalla. 
Muutun mieheni mukaan ihan eri ihmiseksi. Haluaisin tietenkin hehkua myös talvella. Mutta allekirjoitan täysin nuutuneen ja ryppyisen olemukseni vuoden pimeimpinä kuukausina. 
En välttämättä tarvitse edes lämpöä ja aurinkoa, valoisuus ja vihreys riittävät.
Siksi yllätyin, kun uuvahdin tällä viikolla ihan täysin. Tuntui jotenkin luvattomalta olla niin väsynyt. Juuri nyt, kun kaikki suurimmat pihaprojektit on saatu päätökseen ja saisi nauttia. On lämpöä, kukkia, kasvimaa alkaa suoda satoaan.
Kävimme Ohjelmointipäällikön kanssa Lastenklinikalla, tutulla lääkärillä. Toivoin, että olisimme tehneet turhan reissun, että olisin tulkinnut lapseni oireita väärin. Mutta taisin olla oikeassa.
Kotona iski väsymys, aivan totaalinen sellainen. Laitoin lapsille ruoat ja patistin sitten ulos leikkimään. Itse nukahdin pystyyn puhelin kädessä. Olin aivan loppu, kaput, finaalissa, tööt. Siitä huolimatta kyseenalaistin oikeuteni väsyä. Nythän on kesä! Meillä on toisemme, ruokaa, koti, emme taistele hengestämme. Sitä jaksaa kaikenlaista, mutta omaan lapseen kohdistuva huoli näköjään nakertaa, oli keli tai olosuhteet mitkä tahansa. 
Nyt pari päivää välikuolemaa ja tyhjentyneiden akkujen latailua. 
Ja kiitos ihanalle naapurille, joka katsoi lasteni perään, kun itse soittelin unipuheluja!