sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Vihreän voimalla

Täällä on viime päivät rouskuteltu vihervoimaa oikein urakalla. Olen versottanut härkäpapuja, sinapinsiemeniä (uusi ehdoton suosikkini ja todella nopeakasvuinen), mangoldia, retiisiä ja vihanneskrassia. Voi mitä pirteyttä ja upeita makuja!
Käy lukaisemassa koko juttu ja vinkit Minttu ja mustikoita -blogista täältä
Ja sitten vaan voimaruokaa versottamaan!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Tammikuun taakka

Minä ja tammikuu emme oikein tule toimeen. Vuosien varrella juuri tammikuulle on kasaantunut eniten vastoinkäymisiä, elämäni suuntaan vaikuttaneita tapahtumia. Vuoden ensimmäistä kuukautta onkin aina varjostanut suru ja ikävä.
Siksi olikin vähintään kohtuullista, että kauan odotettu esikoisemme syntyi juuri tammikuussa. Nykyään tammikuu on meillä myös synttärikuukausi. Se on iloista suunnittelua ja odotusta. Se on myös rakkaiden muistamista, kynttilöiden sytyttämistä läheisten muistolle, omasta lapsuudestani kertomista. Meillä puhutaan sujuvasti enkelimummosta ja mukaan liittyneestä enkelipapasta, jotka osallistuvat elämäämme menoamme tarkkaillen.
Nelivuotias tosin esittää kiperiä kysymyksiä enkelielämästä, eli onko mummolla kylmä, miten pappa oppi lentämään ja missä enkelit käyvät vessassa??

Tammikuu alkaa kääntyä loppua kohden, ilman huonoja uutisia. Uskaltaisikohan tässä jo rentoutua ja kilistellä kuukauden vaihtumisen kunniaksi..?

Valoisia tammikuun viimeisiä päiviä!

torstai 26. tammikuuta 2017

Juhlahuumassa

Meillä vietettiin hiljattain koululaisen 11-vuotissynttäreitä. Toiveena oli "ihan tavalliset juhlat". 
Tarjottavien suhteen "ihan tavallinen" ei nykyään enää oikein toimi. En muista milloin olisin järjestänyt juhlat, joissa ei olisi ollut vähintääkin paria eri erityisruokavaliota.
Kauppakeskus Veturin blogissa on nyt vinkkejä vaivattomiin synttäritarjoiluihin, joissa on helppo huomioida myös lasten allergiat. Vierailla on hyvä mieli ja emäntä pääsee vähällä! Löydät postauksen täältä.
Mukavaa loppuviikkoa!

tiistai 24. tammikuuta 2017

Pikkuaurinkoja

Viikonlopun kauppareissulta tarttui mukaan tarjoussäkki appelsiineja. 5 kiloa pirteyttä muutamalla eurolla. Appelsiinien ostaminen on minusta yhtä haasteellista kuin vaikkapa mangon. Ulkonäön perusteella on mahdotonta tietää mitä sisällä odottaa. Onko vastassa makuhermoja hivelevä mehevyys, vai jotakin puumaisen kuituista ja mautonta?


Rahat eivät onneksi menneet hukkaan ja kodin on viime päivinä täyttänyt ihana tuoksu. Joku on koko ajan kuorimassa pirteää pikkuaurinkoa itselleen. 


Energistä viikon jatkoa myös sinulle!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pinnan alla kuplii

Uinuva puutarha ja ei niin uinuva puutarhamieli. 
Aurinkoisten talvipäivien aiheuttama katkeransuloinen yhdistelmä. 
Lisää tuskailuja Minttua ja mustikoita -blogissani täällä
On tämä niin kamalan ihanaa, vai mitä? :)

lauantai 21. tammikuuta 2017

Koukussa

Olen pahasti koukussa tulppaaneihin. Ihan kaikenlaisiin ja värisiin, mutta erityisesti näihin ranskalaisiin tulppaaneihin. Ne ovat kauniin pitkänhuiskeita ja vähän tavallisia tulppaaneja kestävämpiä. Nimi "ranskalainen tulppaani" juontaa juurensa ilmeisesti kyseisen lajikkeen alkulähteille, Etelä-Ranskaan. 
Myös kaikki sinisen sävyt tuntuvat juuri nyt ihanan raikkailta. Valon määrä on selvästi lisääntynyt (on se!). Aina tässä kohtaa vuotta tekee mieli valkaista kotia, raikastaa, tuulettaa ja tyhjentää. 
Kaunista viikonloppua, se on tammikuukin melkein selätetty! 
(Kai näin voi sanoa, kun puoliväli on ohitettu..?)

torstai 19. tammikuuta 2017

Mulle kans!

*Yhteistyössä: Huiskula

Koululaisella on ollut huoneessaan jo jonkin aikaa erilaisia kasveja. Flamingonkukka, kaktuksia, kukkia kulloisenkin sesongin mukaan. Nyt myös pikkumies ilmoitti haluavansa "ruukkukasviksia" omaan huoneeseensa.
Hyllyn päälle muutti kaksi pientä rahapuuta. Rahapuu on mehikasvi ja varastoi vettä lehtiinsä. Varmin tapa saada kasvi hengiltä onkin liiallinen kastelu. Sitä vaaraa meillä tuskin on tällä kastelu- ja hoitotiheydellä.
Pöydälle pääsi Sansevieria 'Friends'. Tämä anopinkieli sopii dinosaurusten kaveriksi täydellisesti. Noin niinkuin ulkomuotonsa puolesta siis. Ei sillä, että minun anoppini olisi dinosaurus!
Pikkumies jätti jo tiitiäisenä huonekasvit rauhaan muissa huoneissa. Siksi uskalsin kokeilla niitä tännekin. Satunnaisia lentokonetörmäyksiä tai lehdillä istuvia lego-ukkoja toki esiintyy.
Sekä rahapuun että anopinkielen sanotaan olevan vähään tyytyväisiä ja helppoja kasveja. Kuulostavat minun korvaani ihan täydellisiltä vihervierailta. Huonekasvipeukaloni on nimittäin jäänyt jonnekin hyötypeukalon alle.

Täällä nautitaan hetkellisesti siististä huoneesta ja ihmetellään kasvien hassuja nimiä. 

Mukavaa loppuviikkoa!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Se on täällä!

Ihana tulppaaniaika, se tosiaankin on täällä. Kaupassa käydessä mukaan tarttuu uusi kimppu lähes joka kerta. Välillä tekee mieli hempeää ja sitten taas pirteää oranssia tai keltaista. Onneksi värejä löytyy lähes joka lähtöön. Naisen mieli kun on mitä on. 
Viime autoreissulla itseäni alkoi naurattaa nämä naisten stereotypiat. Kehumme aina itsellemme (ja miehillemme), miten loistavia naiset ovat multitäskäämään. Miten naisilta, ja erityisesti perheenäideiltä hoituu sata asiaa samanaikaisesti kun mies putkiaivoisena suorittaa vain yhden asian kerrallaan. Vaan _joka kerta_ kun etsin vierasta paikkaa autolla, käännän radion pois päältä, lisään volyymiä navigaattoriin ja komennan lapset olemaan hiljempaa "koska äidin pitää nyt keskittyä!" Lapset tottelivat taas kiltisti, mutta jatkettuamme matkaa pikkumies totesi: "isi kyllä pystyy ajamaan ja juttelemaan samaan aikaan."
Keskustelin tästä ystäväni kanssa ja hän kertoi tekevänsä aivan samoin. Radio hiljenee välittömästi, kun huomaa ajaneensa harhaan. Niin kuin sillä musiikilla nyt olisi mitään tekemistä eksymisen kanssa. Onkohan tämä radion eliminointi vain naisten ominaisuus?

Että semmosta tänne tällä kertaa. Tippaleipäaivo-moniosaaja tässä hei!

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kierrättäen kohti kylvöjä

Viimeksi kierrätettiin joulujämiä mysliksi, nyt joulukalentereita kylvöastioiksi. (Onko tämä nyt konmaritusta vai vanhaa kunnon kierrätystä? Läksykirja on vielä lukematta...)
Lue lisää Minttua ja mustikoita -blogistani täältä

Kierrättäen kohti kylvöjä siis!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Ain laulain työtäs tee

* Yhteistyössä: Sisustusliike Dreams

Koululainen halusi viime vuonna vaihtaa huonetta, joten meikäläisen työpiste (ja loput vierashuoneesta) muutti tyttären vanhaan huoneeseen. Vanhassa työhuoneessa pöytä sijaitsi ikkunan alla, mistä oli tietenkin mukava tiirailla puutarhan kuulumisia, mutta työpiste itsessään oli tosi tylsä. Nyt kun pöytä sijaitsee seinää vasten, tähän saa ympärille vaikka mitä kivaa!

Teen töitä enimmäkseen kotoa käsin, joten on ihana muokata juuri omannäköinen työsoppi. Siihen kuuluu kahvikupin (kuppien...) lisäksi tietenkin kukkia ja kasveja. Ostin pitkästä aikaa ranskalaisia tulppaaneja, pitkänhuiskeita kaunottaria, jotka vielä vähän pituutta kerättyään alkavat kaartua näyttävästi uljaita kukkiaan riiputtaen. Tulppaanit pääsivät jykevään maljakkoon, joka löytyi paikallisen Sisustusliike Dreamsin valikoimista. Saman sarjan kannu näyttää muuten olevan juuri nyt tarjouksessa täällä.
Olen melkoinen vilukissa ja työhuone on yksi kotimme viileimmistä huoneista. Kuljen villasukissa kesät talvet, mutta pakkasten myötä jalkoihin sujahtaa vielä muhkeat untuvatöppöset. Päälle villatakki ja takamuksen alla pehmoinen lampaantaljasta valmistettu Skinnwillen istuinpehmuste. Tämä oli itseasiassa niin ihana, että ensimmäinen istuinpehmuste kulkeutui mystisesti työhuoneesta koululaisen huoneeseen. Nyt näitä on sekä keittiössä että työtuoleilla. 

Seinällä on pala raudoitusverkkoa, jonka kuvat ja kukat vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. 

"Uusi" työpisteeni on ihanan valoisa ja helposti muunneltavissa. Kylläkin melkoinen sekoitus vanhaa ja uutta, löydettyä ja kirppikseltä kerättyä. Esimerkiksi tuo raudoitusverkon alla oleva tuoli vaihtoi omistajaa jäteaseman pihassa suoraan peräkärrystä toiseen. Joskus sitä vaan sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan!
Sanoisin jopa, että ain laulain työtäs tee, ellen omaisi niin epävireistä ääntä!

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Konmaritustako?

Olen näitä hitaita hämäläisiä, jotka eivät ole vielä tutustuneet KonMarituksen ihmeelliseen maailmaan. En ole lukenut kirjaa, enkä tiedä, miten tuo elämäntapa mahtaisi sopia kirpputoreja rakastavalle hamstraajalle.

Konmaritusta tai ei, mutta rakkaan aviomieheni mukaan minä olen jämäruokien uudellenkäytön kruunaamaton kuningatar. Joulun ja keittiön kuiva-ainekaapin raivauksesta syntyi hunajapaahdettua mysliä. 

Löydät ohjeen Kauppakeskus Veturin blogista täältä.

Minä menen nyt herkuttelemaan kotitekoisella myslillä ja iiiisolla kupilla kahvia. Mukavaa viikon jatkoa!

maanantai 9. tammikuuta 2017

Sinne meni!

Sinne meni, pakkaset ja joulu. Loppiaisen raikkaassa -25 asteen pakkasessa oli juurikin sopiva keli mennä purkamaan kesähuoneen joulua.
Sisään kurkkiva aurinko lämmitti kyllä talvipuutarhurin mieltä, mutta näpit meinasivat jäätyä. 
Täällä olisi tarvetta kunnon lapas-kynsikkäille, saakohan sellaisia jostakin valmiina? Mennävuosina myyjäisistä ostamani on jo puhkikulutetut. Onko kenelläkään antaa ostopaikkavinkkejä?
Edes talja ei lämmittänyt pepun alla. Kesähuoneen joulun purku oli tällä kertaa hyvin nopsaan suoritettu. Ei jääty fiilistelemään mennyttä tai juomaan kauden viimeisiä glögejä.
Ihan uskomatonta, miten kelit ovat vaihdelleet. Viikonloppuna paukkupakkasia ja huomiselle luvattu plussaa. Yritä tässä nyt sitten pysyä perässä.

Leudompaa viikon jatkoa!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Näyttää tutulta!

Vuoden ensimmäisen Kotipuutarha-lehden kannessa komeilee kesäkuva kasvihuoneestamme. Olipas hauska yllätys nähdä lehti ja tunnistaa kuva (tai siis minä ja lapset, lapsen kummitäti ja työkaverini tunnistettiin, vaan ei rakas aviomieheni, vaikka juuri hän haki lehden postilaatikosta).

Viime heinäkuussa Kotipuutarhan kuvaaja Hanna Marttinen sekä toimittaja Heli Einesalo poikkesivat puutarhavierailulle. Lisää kuvia ja muistoja tuosta vierailusta Minttua ja mustikoita -blogissani. Pääset lukemaan jutun tästä.

Ihanaa sunnuntaita täältä kesämuistojen keskeltä!

perjantai 6. tammikuuta 2017

Kerran vielä

Joulukukista on näin loppiaisena jäljellä enää jouluruusu. Tuo vuokon näköinen kukka kuuluu leinikkikasveihin, eikä siis ole ruusu laisinkaan. Saakoon tämä ihanuus vielä kerran palstatilaa, vaikka joulu tuntuu olevan jo valovuosien päässä.
Itse koen jouluruusun haastavaksi sisäkasviksi, sillä se viihtyy parhaiten valoisassa ja viileässä. Normaalissa omakotitalossa ei tuollaista paikka juuri löydy. Jos jouluruusun saa pidettyä hengissä kevääseen, se kannattaa ehdottomasti istuttaa ulos pakkasten mentyä. Monivuotinen perenna saattaa intoutua upeaan kasvuun kotipuutarhassa. 

Puutarhassa jouluruusu viihtyy varjoisassa tai puolivarjoisassa paikassa, esimerkiksi puiden tai pensaiden alla. Omassa puutarhassa olen saanut jouluruusun kukkimaan vain kerran, mutta mökillä (vyöhyke 4) jouluruusu kukkii upeasti aina äitienpäivän tienoilla. Jouluruusu on istutettu kansallisromanttisesti mökkihuussin lähettyville, ison pihlajan juurelle. Tosin tämä yksilö on ostettu vuosia sitten "pääsiäisruusuna", liekö siinä kasvumenestyksen syy..? Tuolla nimellä sitä kukkakaupassa kevätaikaan myytiin. 
Oli kauppanimi mikä tahansa, niin ihanan herkkä tämä Helleborus kyllä on. Nyt vain kevättä ja menestyksellistä uudelleen istutusta odottamaan.

Ihanaa pidennettyä viikonloppua!

torstai 5. tammikuuta 2017

Karun kaunis talvipuutarha

En ole ollenkaan talvi-ihminen, millään asteikolla mitattuna. Mutta joku tuossa talvipuutarhan karussa kauneudessa vetoaa. Talvipuutarha on tietyllä tapaa seesteinen ja rauhoittava. Turha siellä on hötkyillä, kun lapio ei uppoa umpijäätyneeseen maahan.
Lisää talvipuutarhan karua kauneutta sekä vinkkejä talvipuutarhan hoivaamiseen Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.


Kirpsakkaa viikon jatkoa, hrrr!

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Tilaa vailla?

Itselläni on alkanut jokavuotinen valon ja tilan kaipuu. Kun kumpaakaan ei oikein saa lisää näissä olosuhteissa, on ihanaa haaveilla lottovoitosta ja suuremmasta kodista. Ja ei, tavaran vähentäminen ei ole vaihtoehto. Less is not more, more is more. Varsinkin puutarhassa. Mutta tässä tilaa ja avaruutta teillekin, 627 m2. Kaikki kuvat Etuovi.com.








Lisää kuvia ja tietoa kohteesta Etuovi.com.

Tällä viikolla onkin lotossa mukavan isoja potteja jaossa...

maanantai 2. tammikuuta 2017

Keittiöpuutarhan lumoissa

Vuosi vaihtui, arki alkoi ja joulu pakattiin varastoon. Vuoden ensimmäinen päivä tarjosi jopa muutaman auringonsäteen ja sekös vasta saikin puutarha-ajatukset laukkaamaan!

Minttua ja mustikoita -blogissa esitellään tällä kertaa keittiöpuutarhamme. Monikossa. Minähän olen levittänyt hyötyviljelmäni vuosien varrella joka puolelle pihaa ja seinustoja. Jos siis suunnitelmissa on hyötytarhan laajentaminen, käy katsomassa pieneenkin pihaan sopivat vinkit täältä.
Ihania vuoden ensimmäisiä päiviä ja makoisaa lomaa sitä vielä jatkaville!