sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pinnan alla kuplii

Uinuva puutarha ja ei niin uinuva puutarhamieli. 
Aurinkoisten talvipäivien aiheuttama katkeransuloinen yhdistelmä. 
Lisää tuskailuja Minttua ja mustikoita -blogissani täällä
On tämä niin kamalan ihanaa, vai mitä? :)

lauantai 21. tammikuuta 2017

Koukussa

Olen pahasti koukussa tulppaaneihin. Ihan kaikenlaisiin ja värisiin, mutta erityisesti näihin ranskalaisiin tulppaaneihin. Ne ovat kauniin pitkänhuiskeita ja vähän tavallisia tulppaaneja kestävämpiä. Nimi "ranskalainen tulppaani" juontaa juurensa ilmeisesti kyseisen lajikkeen alkulähteille, Etelä-Ranskaan. 
Myös kaikki sinisen sävyt tuntuvat juuri nyt ihanan raikkailta. Valon määrä on selvästi lisääntynyt (on se!). Aina tässä kohtaa vuotta tekee mieli valkaista kotia, raikastaa, tuulettaa ja tyhjentää. 
Kaunista viikonloppua, se on tammikuukin melkein selätetty! 
(Kai näin voi sanoa, kun puoliväli on ohitettu..?)

torstai 19. tammikuuta 2017

Mulle kans!

*Yhteistyössä: Huiskula

Koululaisella on ollut huoneessaan jo jonkin aikaa erilaisia kasveja. Flamingonkukka, kaktuksia, kukkia kulloisenkin sesongin mukaan. Nyt myös pikkumies ilmoitti haluavansa "ruukkukasviksia" omaan huoneeseensa.
Hyllyn päälle muutti kaksi pientä rahapuuta. Rahapuu on mehikasvi ja varastoi vettä lehtiinsä. Varmin tapa saada kasvi hengiltä onkin liiallinen kastelu. Sitä vaaraa meillä tuskin on tällä kastelu- ja hoitotiheydellä.
Pöydälle pääsi Sansevieria 'Friends'. Tämä anopinkieli sopii dinosaurusten kaveriksi täydellisesti. Noin niinkuin ulkomuotonsa puolesta siis. Ei sillä, että minun anoppini olisi dinosaurus!
Pikkumies jätti jo tiitiäisenä huonekasvit rauhaan muissa huoneissa. Siksi uskalsin kokeilla niitä tännekin. Satunnaisia lentokonetörmäyksiä tai lehdillä istuvia lego-ukkoja toki esiintyy.
Sekä rahapuun että anopinkielen sanotaan olevan vähään tyytyväisiä ja helppoja kasveja. Kuulostavat minun korvaani ihan täydellisiltä vihervierailta. Huonekasvipeukaloni on nimittäin jäänyt jonnekin hyötypeukalon alle.

Täällä nautitaan hetkellisesti siististä huoneesta ja ihmetellään kasvien hassuja nimiä. 

Mukavaa loppuviikkoa!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Se on täällä!

Ihana tulppaaniaika, se tosiaankin on täällä. Kaupassa käydessä mukaan tarttuu uusi kimppu lähes joka kerta. Välillä tekee mieli hempeää ja sitten taas pirteää oranssia tai keltaista. Onneksi värejä löytyy lähes joka lähtöön. Naisen mieli kun on mitä on. 
Viime autoreissulla itseäni alkoi naurattaa nämä naisten stereotypiat. Kehumme aina itsellemme (ja miehillemme), miten loistavia naiset ovat multitäskäämään. Miten naisilta, ja erityisesti perheenäideiltä hoituu sata asiaa samanaikaisesti kun mies putkiaivoisena suorittaa vain yhden asian kerrallaan. Vaan _joka kerta_ kun etsin vierasta paikkaa autolla, käännän radion pois päältä, lisään volyymiä navigaattoriin ja komennan lapset olemaan hiljempaa "koska äidin pitää nyt keskittyä!" Lapset tottelivat taas kiltisti, mutta jatkettuamme matkaa pikkumies totesi: "isi kyllä pystyy ajamaan ja juttelemaan samaan aikaan."
Keskustelin tästä ystäväni kanssa ja hän kertoi tekevänsä aivan samoin. Radio hiljenee välittömästi, kun huomaa ajaneensa harhaan. Niin kuin sillä musiikilla nyt olisi mitään tekemistä eksymisen kanssa. Onkohan tämä radion eliminointi vain naisten ominaisuus?

Että semmosta tänne tällä kertaa. Tippaleipäaivo-moniosaaja tässä hei!