perjantai 19. tammikuuta 2018

Ihan parasta juuri nyt

Oi oi, ihana veriappelsiinisesonki, se on täällä! Pirteät veriappelsiinit ovat nyt hedelmäkulhon kuningattaria. Niin mehukkaita, niin kauniita, niin koukuttavia.
Kiitos äidilleni, joka rakasti sekä matkailua että ruokaa. Ja varsinkin sitrushedelmiä. Jo pienenä olin innokas greipin popsija. Maailman turuilla kiersimme torit ja kauppahallit, ja koto-Suomessa äiti testasi ennakkoluulottomasti kaikki hedelmätiskin uutuudet. Nyt pitää kyllä itsekin ryhdistäytyä ja tarjota lapsille taas uusia makukokemuksia.
Lähikaupasta löytyi yhtä lajiketta, mutta onneksi oikein makoisaa. 'Tarocco' veriappelsiinit ovat kompaktin kokoisia, sopivalla tavalla kirpeän makeita ja ohutkuorisia. Ja kuulemani mukaan Taroccossa olisi kaikista sitrushedelmistä korkein C-vitamiinipitoisuus!
Tähän asti olen syönyt pirteät vitamiinipommit ihan tällaisenaan, mutta instan uutisvirrassa on viime päivinä vilissyt toinen toistaan kekseliäämpiä ohjeita. Viikonlopun kokkailut saattavat kulua siis veriappelsiinin parissa.

Pirteää perjantaita!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Talvisadonkorjuuta

Täällä on suoritettu talvisadonkorjuuta sekä lämmitelty kroppaa chilisillä lehtikaalisipseillä.
Maukas ohje ja tammikuun sadonkorjuuta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Maistuvaa viikon jatkoa!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Juhlahumua

Vasta saatiin joulu pois jaloista ja taas on juhlittu koko viikonloppu! Esikoisen 12-vuotissynttärit laajenivat puolihuomaamatta koko viikonlopun kestäneiksi kekkereiksi. Kyllä nyt on herkuteltu! Ei siis sokeritonta vuodenaloitusta tässä perheessä...
12 vuoden aikana on ollut hauska seurata synttärien kaarta. Ensimmäisinä vuosina juhlapöydässä istui sukulaisia ja meidän aikuisten ystäviä. Pikku hiljaa painopiste siirtyi lapsen kavereihin. Nykyään vanhempien rooli juhlassa on lähinnä ruokailun rahoittaminen ja tarjoilijana toimiminen. 

Tytär antoi minulle listan ruokatoiveista ja vieraiden allergioista. Hän kattoi pöydän, valitsi kukat, taitteli servetit. Synttäreiden ohjelma oli mietitty ja musiikit valittu. Alkusörviisin jälkeen aikuiset vapautettiin kahvinjuontiin (kuulemma mielellään toiseen tilaan).
Niin se aika rientää ja lapset kasvavat. Tyttären kummitädin mielestä 12 vuotta on tietynlainen rajapyykki. Itse olin moisesta ajatuksesta tietenkin aivan kauhuissani. Mutta niin vaan syntymäpäivänä sähköpostiin kilahti tieto lääkäriasemalta, ettei minulla ole enää oikeutta tarkastella lapseni terveystietoja sähköisesti. Pikku mussukkani!
Asuuko meillä nyt lapsi, varhaisnuori vai teini..? 

Varmaa ainakin on, että nämä 12 vuotta ovat olleet elämäni onnellisinta aikaa! <3

lauantai 13. tammikuuta 2018

Kaikkensa antaneena

Nämä todellakin antoivat kaikkensa! Hain ihanan kukkakimpun jouluaaton ruokapöytään ja nyt Nuutinpäivän koittaessa armahdan viimeisetkin oksat. Olen onnistunut löytämään todellisen luottofloristin. Tiedättehän, sellaisen kuten luottokampaaja: osaa tulkita epämääräisesti ilmaistuja toiveita ja toteuttaa ihmeitä epätarkoista mallikuvista. 

Kimppu pysyi upeana pitkään ja pikku hiljaa poistelin yksittäisiä nuupahtavia kukkia. Kukkia ei kannata koskaan säilyttää hedelmäkulhon vieressä, sillä hedelmät tuottavat kypsymistä nopeuttavaa etyleeniä, joka saa kukat lakastumaan nopeammin. Yöksi nostan maljakon aina eteiseen, jossa meillä on näin talvella selvästi viileämpää. Nyt havut ja kävyt vaihtuvat värikkäisiin tulppaaneihin, kun talo täyttyy kohta synttärivieraista. 

Oikein mukavaa viikonloppua!